Keskimääräinen piensijoittaja odottaa 6% nimellistuottoa sijoituksilleen

Tai oikeastaan, keskimääräinen lukijani odottaa 6% nimellistuottoa sijoituksilleen. Siis alle markkinan keskituoton. Yleisin tuotto-odotus on 7%, eli aika lailla se hyväksytty markkinoiden historiallinen keskituotto.

Tämähän on tosi hyvä uutinen.

Huonolta uutiselta ainakin kuulostaa se, että niin kovin monelle kelpaa alle viisi prosenttia tai jopa nollakorko. Osittain sitä selittää se, että vanhemmat sijoittajat kaihtavat jo riskiä ja valitsevat mielummin matalamman volatiliteetin tuoton kustannuksella. Vaikka naisvastaajat ensisilmäyksellä tuntuvat tutkimusten mukaisesti kaihtavan miehiä enemmän riskiä, selittyykin naisten suurempi osuus matalemmissa tuotto-odotuksissa heidän korkeammalla keski-iällä.

Onpa lukijoiden joukossa pari aika epärealististakin vastausta, mutta yli viidensadan vastaajan joukosta vain kaksi toivoo yli 10% nimellistuottoa sijoituksilleen.

Miten sinä sijoittuisit tähän joukkoon?

Solidaarisuusvero - "hyvätuloiset, tervetuloa säästötalkoisiin"

Meinasimpa vetäistä iltakahvit väärään kurkkuun, kun MTV3 uutisoi kyselytutkimuksesta, jonka mukaan suurin osa kansasta kannustaa solidaarisuusveroa otsikolla, jossa toivotetaan hyvätuloiset tervetulleiksi säästötalkoisiin.

Nyt lopetetaan se lässytys!

Hyvätuloiset maksavat heikkotuloisten elintason jo nyt. Hyvätuloisin 8,5% maksaa jo nyt 68% kaikista ansio- ja pääomaveroista. (Akavalainen)



Kuinka paljon pitää hyvätuloisen maksaa, ennenkuin se on tarpeeksi? Kuten Emilia Kullas kirjoittaa Talouselämässä, "suurituloinen on yhteiskunnan hyväkäs, joka ei koskaan maksa tarpeeksi."

Mietitäänpä jälleen MTV:n teettämän kyselytutkimuksen tuloksia ja katsotaan ylläolevaa jakaumaa. "Selvä enemmistö kannattaa hyvätuloisten solidaarisuusveroa." Keitäköhän tämä enemmistö on? Olisiko se kenties se huonotuloisin enemmistö, joka hädin tuskin kantaa tulo- ja pääomaveroja nytkään. Näihin veroihin pääosin osallistumaton enemmistö kuuluttaa mielipiteitään siitä, miten muilta pitäisi ottaa vielä enemmän pois. Miltäköhän tutkimustulos näyttäisi, jos maksetut verot toisivat edes vähän painoarvoa mielipiteille?

Tulojen ja varallisuuden perusteella maksettavat verot ovat lähes neljäsosa valtion budjetista. Arvonlisävero on yksinään lähes kolmasosa. Yhdessä nämä ovat jo yli puolet. (Valtionbudjetti.fi) Arvonlisäveroa maksetaan luonnollisesti kulutuksen mukaan: mitä enemmän kulutat, sen enemmän maksat. Suurempituloiset kantavat siksi myös arvonlisäverosta suuremman potin. Tästä on vähemmän dataa saatavilla, koska ihmisten kulutus on yksityisasia.

Yritysten kantamat yhteisö- valmiste- ym. -verot siirtyvät loppujen lopuksi aina kuluttajan maksettavaksi, ja sitä kautta pääosin suurituloisten. Kuinka paljon pitää suurituloisten maksaa, ennenkuin se alkaa riittämään?

Mitkä säästötalkoot?

Julkisyhteisöjen menot ovat kasvaneet suhteessa BKT:hen rajusti vuoden 2008 jälkeen. Eikö säästötalkoissa pitäisi saada menot laskemaan? Eihän solidaarisuusvero liity millään tavalla menojen pienentämiseen? "tervetuloa säästötalkoisiin", anna mun nauraa.

Suomi on valtion menoissa BKT:n suhteessa EU:n kärkisijalla. Toisinsanoen, hyvätuloiset maksavat jo nyt Suomessa enemmän yhteiskunnan kuluja muihin EU-maihin verrattuna. Hyvätuloiset maksavat kuluja, jotka mahdollistavat erityisesti heikkotuloisten korkean elintason. Kyllä, korkean, globaalissa mittakaavassa.

Eli heikkotuloiset, tervetuloa säästötalkoisiin. Mistä teidän eduistanne, jotka suurituloisten maksamilla verorahoilla nyt maksetaan, haluaisitte ensimmäisenä luopua? Ratkaisuna ei voi olla suurituloisten verotuksen kiristäminen. Jo nyt näitä nettomaksajia on lukumäärällisesti todella vähän. Mitä enemmän menestyksestä ja työnteosta rankaistaan, sen matalammaksi kynnys lähteä maksamaan veronsa ulkomaille tulee. Itse ainakin tulen tätä menoa lähtemään maksamaan pääomatuloni kevyemmin verotettuihin maihin, kun lähden työelämästä.

Tiputetaan julkiset menot ensin vaikka Ruotsin tasolle. Tähän vaadittaisiin noin 14% menojen säästöt. Leikataanko vaikka kuntien tuet puoliin, pienennetään työttömyys-, asumis- ja toimeentulotukea neljänneksellä ja säästetään loput ministeröiden hallinnollisista kuluista? Ja nyt kun joku sanoo, että "ei niistä voida leikata noin paljoa", niin toista vastaavanlaista ehdotusta sitten peliin! Ja kun ei mitään sopua kuitenkaan saada aikaiseksi, leikataan kaikista ministeriöistä tasapuolisesti 14%, jonka pitää osua samassa suhteessa myös hallinnollisiin kuluihin. Voi toteuttaa portaistetusti, jos haluaa.

Yhteiskunnan nettosaajat, tervetuloa säästötalkoisiin!

Kuukausikatsaus heinäkuu 317 000 €

Kumpa aina olisi heinäkuu. Paitsi tuo tämänvuotinen. On se mukavaa, kun passiivista tuloa tulee lomallakin. Vaikka työelämässä tiukasti porskutetaankin, on mukava ajatella minkä verran nykyiset passiiviset tuloni kattaisivat menoistani. Tehdäänpä taas tarkistus kulutuspiirakkaan, joka ei kamalasti ole edellisestä muuttunut. Harrastuskulut ovat ennakoidusti hieman tasoittuneet.

Yhden ison asian olen tästä kulujenseurannasta oppinut: satunnaisilla kuluilla on ratkaiseva merkitys kokonaisuuteen. Pelkät ravintolakuluni vaihtelevat kuukausittain 40 eurosta kolmeensataan. Harrastuskuluni saattavat yhtenä kuukautena olla 20€ ja toisena 1000€. Matkustuskustannukset ovat yli neljäsosa kaikesta kulutuksestani. Ostelen yleensä vähän asioita, mutta joskus livahtaa 1000 € elektroniikkaan. Maksan erinäköisistä palveluista yleensä 70€, ja välillä lähes 400. Ja niin edelleen.

Eli menot ovat todella vaihtelevia ja vaihtelevilla menoilla on valtava vaikutus kokonaiskulutukseen. Siksi onkin itselleni ollut äärimmäisen arvokasta tehdä kuluseurantaa, jotta en elä harhaluulossa, että kulutukseni ovat pääsääntöisesti pienet ja satunnaisilla menoilla ei ole merkitystä.

Tähän törmään melko usein vastaavissa blogeissakin: päivitellään sitä, että jokin satunnainen kulu heittää budjetin vinoon, niinkuin se olisi sen satunnaisen kulun vika. Ja voivotellaan sitä, miten omalle kohdalle tulee niitä satunnaisia kuluja, kuin huonon onnenkantamoisen kautta.

Olen aiemminkin maininnut, että jopa 1800 euron kuukausikuluissa pysyminen olisi saavutus. Nyt näyttää kovasti siltä, että tuohon ei välttämättä päästä. Suurin syy on matkustaminen. Elän kyllä muutenkin leveästi juuri mistään tinkimättä.

Jos tähän nykykulutukseen lisätään vielä viitisensataa asuntolainan lyhennystä, ollaan niissä luvuissa, joita tarvitsen kaikkien menojeni kattamiseen, noin 2350 €. Jos esimerkiksi 500 000 € pääomalle saisi 8% tuoton, ja siitä maksaa 30% pääomaveroa, on nettotuloa kuukaudessa 2333€. Vaikka tavoite on miljoona, on hyvä etappi jo puolikaskin siitä, jolla hyvinä vuosina kattaa kivasti kaikki tarvittava. Mutta vain hyvinä vuosina. Huonoina vuosina söisi kuormaa.

Eli samaan päädyn jälleen: puoli miljoonaa on henkinen etappi, mutta vasta lähempänä miljoonalla alkaa kattamaan nykyisen elintason riittävällä turvamarginaaleilla.

Nyt porskutetaan tuossa 317 000 paikkeilla. Puoli miljoonaa tulee saavutettua ehkä vuoden 2020 aikana, mutta miljoonaan menee vielä toiset viisi vuotta. Todennäköisesti tämä suunitelma menee vielä uusiksi moneen kertaan tulevan 8 vuoden aikana. Ei se mitään.

Luottotappiot ratkaisevat vertaislainaamisen tuotot

Olen kirjoittanut aikasemmin vertaislainojen tuoton laskemisesta sekä vertaislainasalkkuni tuotoista. Päädyin näissä siihen, että tietyillä oletuksilla tuoton voi laskea olevan noin 15% ja että oman salkkuni ennuste olisi ehkäpä 18%. Nämä laskelmat olettavat, että koko laina-aika odotetaan loppuun, mutta miltä näyttää tilanne, jos millä tahansa ajan hetkellä joutuisi realisoimaan lainasalkkunsa nimellisarvoonsa?

Olen aikaisemmin laskenut tuottoa rullaavan 30 päivän ajalta verrattuna sijoitettuun pääomaan. Tässä laskutavassa on se haaste, että se ei ota huomioon mahdollisia pääoman menetyksiä kovin reilusti. Ajan kuluessa yhä suuremmalle osalle investoidusta pääomasta ei maksettaisi tuottoa. Tämäkään ei silti ottaisi huomioon luottotappioita, joita ei saa takaisin.

Yksi helppo tapa ottaa asia huomioon olisi merkata myöhässäolevien lainojen pääomasta jokin tietty prosentti kuluksi, esimerkiksi 30%. Tämä vastaa nyt "alennettua luottotappiota" alemmassa kuvassa. Mustalla siis 30 päivän rullaavasta tuotosta vähennetty samassa aikaikkunassa toteutuneet luottotappiot alennuksella.

Jyrkät pudotukset kertovat siitä, että siinä kohdassa on jäänyt merkittäviä lainoja maksamatta, eikä niille ole vieläkään saatu perinnästä maksuja. Tuotto painuu raskaasti tappiolle aika-ajoin, niinkuin voisi olettaakin.  Kun näistä myöhemmin saadaan perintään yksikin maksu, muuttaa kyseinen laina historiaa ja poistuu näistä luottotappioista, kunnes erääntyy jälleen.

Tämänmuotoisen tuottokäppyrän nähdessään pitäisi jokaisen itseään kunnioittavan sijoittajan jäädä miettimään tappioiden vaikutusta sisäiseen korkokantaan. Se onkin mielenkiintoisin kaikista käppyröistä.

Oletuksena on, että mikäli salkku realisoitaisiin tänä päivänä, saataisiin aikataulussa olevat lainat myytyä nimellisarvoonsa sekä myöhässä olevat lainat 30% alennuksella. Sisäinen korkokanta on ollut pitempään positiivinen vasta maaliskuun puolesta välistä. Olen maininnut aikaisemminkin, että lainan maksujen erääntyminen on todennäköisempää heti alussa. Näin ollen pääomaa merkittävästi lisättäessä käy todennäköisesti niin, että sisäinen korkokanta dippaa ensimmäisten maksujen erääntyessä, mutta kipuaa ajan kanssa järkeviin lukuihin.

Tällä hetkellä sisäinen korkokanta on vasta hieman alle 7%, mutta selkeästi nousussa. Punaisella alueella ollessa salkun realisointi ylläolevilla ehdoilla olisi johtanut kokonaisuutena negatiiviseen tuottoon. Vaikka lainojen nimelliskorot ovat keskimäärin yli 20%, ei mahdollisia luottotappioita huomioiva sisäinen korkokanta ole koskaan aiemmin ollut yli 6%. Huomioitavaa on, että sisäinen korkokanta nimenomaan on koko investoinnin yli, ylläoleva graafi ainoastaan kertoo sen kehittymisestä. Loppupiste on merkityksellinen, sekä kehityssuunta.

Eli mitä lukuja siis käyttää? Yhtäältä investoituun pääomaan nähden voittoa syntyy tällä hetkellä noin 18% vuositasolla. Toisaalta mikäli salkun realisoisi heti ja saisi myytyä myöhässä olevat lainat 30% alennuksella, olisi koko historian sisäinen korkokanta 6%. Sisäinen korkokanta ottaa huomioon luottotappioissa katoavan pääoman, mutta passiivista tuloa hakevalle se ei ole valtavan relevanttia.

Tiedetään, että lainojen alkupuolella erääntyminen on todennäköisempää, joten on oletettavaa sisäisen korkokannan tästä kasvavan, kuten se näyttää tekevänkin. Ajan myötä perinnästä saadaan myös tuottoja.

Edelleen uskon (lue: toivon) salkun pitkäaikaisen tuoton kipuavan tuonne 18% tietämille, tai vähintään 15%:iin, mikä pitää sisällään myös luottotappiot. Tähän tosin kestää vielä pari vuotta, sillä lainasalkun lainoista suurimmalla osalla on vielä sen verran jäljellä - se merkittävä ajanjakso jolloin luottotappiot ovat selkeästi rajallisemmat.