Kenelle vertaislainaa kannattaa antaa?

Nyt kun on käsitelty riskit, laskeskeltu tuotto-odotuksia ja kurkattu salkkuun. Mitä kysymyksiä herää?

Yksi olennaisista kysymyksistä on, kenelle vertaislainaa kannattaa antaa ja ovatko kaikki tasavertaisia? No kaikki tekee tietenkin omat päätöksensä, myös sen suhteen kannattaako vertaislainoihin sijoittaminen ylipäänsä. Mutta jos päättää lähteä kelkkaan mukaan, kannattaako antaa lainaa kenelle tahansa?

Luottoluokitusjärjestelmät

Monet palvelut luokittelevat lainanhakijoita. Toiset käyttävät tähtiluokitusjärjestelmää, toiset vaikkapa aakkoskirjaimia. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että todennäköisesti lainapalvelu on käyttänyt tässä jonkinlaista tilastollista mallinnusta, minkä perusteella se ihan oikeasti laskee eri lainoille luottotappioriskiä. Se miten se sen tekee, on mysteeri.

Moni palvelu myös kertoo tilastoja siitä, mikä minkäkin luokan markkinakorko on sekä minkä verran lainapääomasta on päätynyt luottotappioksi. Tämä kertoo silti vain osan totuudesta. Nimittäin sillä on valtava merkitys, kuinka nopeasti pääoma palautuu takaisin kiertoon, jos palautuu ollenkaan.

Luottoluokitusjärjestelmistä kannattaa silti ehdottomasti kaivaa tilastot esiin ja selvittää, mitä huonoille lainoille tapahtuu. Mikäli esimerkiksi A-luokan lainasta maksetaan 12% korkoa, ja 5% päätyy luottotappioksi, mutta B-luokan lainasta maksetaan 24% korkoa ja 10% päätyy luottotappioksi, kumpi kannattaa ottaa? Ensimmäisestä sisäiseksi korkokannaksi saadaan 8%, kun jälkimmäisestä saadaan 13% - tietyillä oletuksilla.

Summa summarum: luottoluokitusjärjestelmät ovat hyviä, niihin kannattaa luottaa, mutta tuotto-odotukset kannattaa laskea itse.

Tulot - menot

Lainanhakijasta toivottavasti tiedetään tulot sekä joitain menoja kuten vuokra tai vastike. Monella lainanottajalla on myös aikaisempaa velkaa, joista aiheutuu menoja. Kaiken ilmiselvän lisäksi pitää pystyä elämään, syödä, liikkua ja niin edelleen.

Luonnollisesti kun lainaa hakee, ei säännölliset tulot riitä johonkin. On tärkeää pyrkiä ymmärtämään, rahoitetaanko lainalla jotakin ohimenevää vai juoksevia kuluja. Jälkimmäistä on välteltävä.

Lainan kohde

Mihin lainaa haetaan? Toisaalta velkakierrettä ei kannata rahoittaa, mutta jos hakemus on uskottava ja sillä pyritään maksamaan kalliita entisiä lainoja pois, voi se mahdollisesti huomattavasti parantaa lainanottajan takaisinmaksukykyä. Autolaina kasvattaa omaisuutta, mutta toisaalta auto on iso kuluerä. Matkustus ja remontit ovat kuluina kertaluontoisia, eivätkä vaikuta pitkällä tähtäimellä takaisinmaksukykyyn, mikäli velkaa ei muuten ole liikaa.

Vakituiset tulot

Epäsäännölliset tai epävakaiset tulot voivat vaikuttaa takaisinmaksukykyyn. Ovatko yrittäjän tulot vakituisempia, kuin palkansaajan? En tiedä. Voidaanko olettaa, että mainitut tulot ovat esimerkiksi kesätöistä tai muista määräaikaisesta työsuhteesta?

Omaisuus

Omaisuus on kohtuullinen suoja luottotappioita vastaan, sillä ulosottopäätöksellä velka voidaan ulosottaa tulojen lisäksi myös omaisuudesta. Vanhemmilla henkilöillä on yleensä enemmän varallisuutta, mutta ei välttämättä. Asuntolainaa voi pitää indikaattorina omaisuudesta, kuten myös jossain määrin autolainaa.

Siviilisääty

Toisin kuin usein luullaan, puolisot eivät vastaa toistensa veloista maksukyvyttömyystilanteessa. Toisaalta, avo- sekä aviopuolisot usein auttavat kumppaniaan tarvittaessa. Perheellisellä saattaa olla myös kovempi motivaatio hoitaa raha-asiansa tiukoissakin tilanteissa hyvin. Herää kuitenkin epäilys onko puolisolla myös rahat tiukalla, jos lainaa haetaan vertaislainoista.

Tuleeko muita näkökulmia mieleen?

Tilannekatsaus 120 000 euron vertaislainasalkkuun. Tuottoennuste: 18%

Edellisessä postissa laskin parhaimman ymmärrykseni mukaan, kuinka paljon lainoja menee perintään ja ulosoton kautta luottotappioiksi sekä miten tämä vaikuttaa tuottoihin.Tällä kertaa katsotaan, miten tämä pätee omaan salkkuuni.

Olen kasvattanut vertaislainasalkkuni jo noin 120 000 euroon. Tuossa kokoluokassa se nakuttaa runsaan 1700 euroa korkotuottoa kuukausittain (ennen veroja). Tämä kääntyy hieman alle 20% vuosituotoksi. Tämähän ei kerro koko totuutta, vaan myös luottotappiot on kyettävä ennustamaan.

Maksuista on enemmän tai vähemmän myöhässä kolmasosa. 22% vähintään 30 päivää, 17% vähintään 60 päivää ja 11% vähintään 90 päivää. Nämä ovat laskettu sen perusteella, kuinka kauan edellisestä maksusta on ja oletetaan niiden saapuvan kuukausittain. Vihreässä palkissa on siis lainapääomat, jossa edellisin maksu on 30 päivän sisällä ja jotka eivät ole maksettu vielä pois. Luvut ovat linjassa edellisen postini kanssa, jonka mukaan 30% joutuisi perintään. Oikeastaan luvut ovat tässä vaiheessa vielä jopa parempia.

Toinen tapa tarkastella lainojen luottotappioita on ns. "survival analysis" -menetelmällä. Kas näin:

X-akselilta löytyy prosentuaalinen määrä, joka lainan pääomasta on ehditty maksaa takaisin. Y-akselilla on lainojen (ei lainapääoman) prosentuaalinen määrä, joka ei ole myöhässä. Käppyrä on kumulatiivinen, eli se pyrkii kertomaan missä vaiheessa lainan elinkaarta ne erääntyvät yli 90 päivää. Luonnollisesti, kun perinnästä saadaan maksuja, tämä näkymä elää.

Tärkeää on huomata, että merkittävä osa lainoista erääntyvät heti alussa ja joutuvat siten perintään - usein ennenkuin ensimmäistäkään maksua lainalle on saatu. Hyvä puoli tässä on se, että melko nopeasti näkee suuren osan huonoista lainoista ja merkittävän osan mahdollisista luottotappioista.

Toinen tärkeä huomio on, että lainoista isolla osalla on yli kolmasosa jäljellä. Tämä tarkoittaa, että selviytymisprosentti tarkentuu vielä ajan mittaan - molemppiin suuntiin: perinnästä ruvetaan saamaan takaisin maksuja sovitun maksusuunnitelman mukaan, mutta toisaalta lainoilla on paljon elinkaarta jäljellä erääntyä. Suurin osa kuitenkin erääntyy alussa, jos on erääntyäkseen.

Kolmas huomioitava seikka on se, että potentiaalisen luottotappion määrä ei suinkaan ole se, mihin viiva asettuu, vaan viivan yläpuolelle jäävä pinta-ala. Siksi nyt myöhemmin tulevat erääntymiset vaikuttavat verrattain paljon vähemmän, kuin heti alussa tapahtuvat erääntymiset. Tällä hetkellä alue vastaa noin 17% lainoista (lukumäärällisesti).

On vielä aikaista sanoa tarkalleen mikä oman sijoituseuroni sisäinen korkokanta tulee olemaan, mutta erittäin hyviin arvioihin jo päästään. Tällä hetkellä vielä sisäinen korkokanta on jopa 24% luokkaa, mutta jos käytetään perintään siirtyviin lainoihin 20 prosenttia lainapääomasta ja oletan niistä 30% päätyvän luottotappioiksi, tulisi sisäisen korkokannan lähentyä noin 18 prosenttia. Laskut perustuvat siis edellisen postin mallinnustapoihin.

Ei hassumpaa, vai mitä? Aatella, jos saisi edes lähelle tuota.

Vertaislainapalveluiden tuottolaskentaa

Viime postissa tarkastelin vertaislainojen riskejä ja tällä kertaa on tarkoitus avata laskelmia siitä, miten erääntyminen ja maksukyvyttömyydet vaikuttavat lainojen tuottoihin. Olin ajatellut jo tähän postiin tuoda oman salkun realisoituneet luvut, mutta sisältöä alkoi olla hieman liikaa. Ensi postissa siis käsittelen tarkemmin oman salkun toteutunutta tuottoa sekä arvioin, miten tuotto ehkä kehittyy.

Vertaislainojen tuotto riippuu muutamasta tekijästä:

1. Mikä on lainan korko, esim 23%
2. Kuinka suuri osa lainapääomasta ajautuu maksuvaikeuksiin, esim 30%
3. Mitä erääntyneille lainoille tehdään (peritään itse, vai myydään perintäyhtiölle)
4. Mikäli myydään perintäyhtiölle, millä alennuksella. Mikäli ei myydä, kuinka moni jää maksamatta, esim jälleen 30%.

23% korko, itse perityt lainat: tuotto 15%

Parhaimman ymmärrykseni mukaan tuotto on 23% korolla luottotappioiden jälkeen, ilman verovähennysoikeutta, noin 15%. Tässä laskuni oletukset:

1. Lainaat 1000 euroa hajautetusti 23 % korolla.
2. 30% lainapääomasta erääntyy heti ja menee perintäyhtiön hoidettavaksi. Arvio perustuu keskusteluihin erään vertaislainapalvelun sisäpiirin kanssa.
3. Perintään menneistä lainoista noin 70% saadaan perittyä 8% keskikorolla viiden vuoden aikana ja 30% jää tappioiksi. Samaan lähteeseen perustuva arvio. (Tässä on oikaistu hieman, konservatiivisempaan suuntaan)

Rahaliikenne näyttää siis suurinpiirtein seuraavalta:

Vuosi	Maksu	Pääomaa jäljellä	Voitto / Tappio
0	−1 000,00 €	1 000,00 €	0,00 €
1	407,81 €	777,19 €	185,00 €
2	407,81 €	508,49 €	132,12 €
3	407,81 €	183,80 €	83,12 €
4	59,79 €	138,71 €	14,70 €
5	59,79 €	90,01 €	−78,91 €

Yhteensä saat 1000 euron sijoitukselle korkoa 343,03 €, josta pääosa tulee maksuun ensimmäisten kolmen vuoden aikana. Googlen IRR-funktio antaa tälle maksuliikenteelle sisäiseksi korkokannaksi 15%. Tämä siitäkin huolimatta, että luottotappiota jää 90,01 €, eli 9% alkuperäisestä pääomasta. Viimeisenä vuonna saadaan koroista ja pääoman alaskirjauksesta kokonaistappioksi 78,91 €.

12% korolla esimerkin sisäiseksi korkokannaksi muodostuisi 8%.

12% korko, erääntyneet lainat 30% alennuksella: tuotto 5%

Toisessa esimerkissä lainan korko on 12%.  30% lainapääomasta erääntyy heti ja myydään perintäyhtiölle 30% alennuksella. Rahaliikenne näyttää seuraavalta:

Vuosi	Maksu	Pääomaa jäljellä	Voitto / Tappio
0	−1000	1000	0
1	501,44 €	492,56 €	−6,00 €
2	291,44 €	260,22 €	59,11 €
3	291,44 €	0	31,23 €

Tässä pääoma kiertää nopeasti takaisin sijoittajalle mutta luottotappiot ovat isommat ja realisoituvat nopeasti. Heti ensimmäisenä vuonna 30% lainoista erääntyy ja myydään 30% alennuksella perintäyhtiölle. Tämän vuoksi ensimmäinen vuosi painuu myös tappiolle 6€. Sen jälkeen kuitenkin saadaan kivasti pääomalle tuottoa. Esimerkin maksuliikenteen sisäinen korkokanta on 5%.
23% korolla sisäiseksi korkokannaksi muodostuisi 13%.

Näitä kahta esimerkkiä hyödyntämällä pitäisi pystyä laskemaan eri skenaarioiden sisäiset reaalikorkokannat omilla oletuksillasi. 30% alennuksella perintäyhtiölle myydyt lainat tuntuvat minun laskelmillani tuottavan lievästi heikomman tuoton. Toisaalta, velkasuhde tulee katkaistua nopeasti ja roskalainat eivät jää roikkumaan. Likviditeetti on arvokasta, niinkuin pitääkin.

Laskut ovat tosiaan melko konservatiivisia ja oman salkkuni tuotot jäävät näistä kyllä reilusti korkeammalle. Tähän varmasti vaikuttaa esimerkiksi huolellinen lainanottajien valinta. Nämä kenties kaipaavat jälleen oman postauksen.

Vertaislainojen riskit ovat pääosin hallittavissa

Vertaislainoista on aika vähän kokemuksia blogeissa - vielä vähemmän mitään tilastollisesti luotettavaa. Toki löytyy niitä "kerran kokeilin ja menetin kaikki rahani". Mutta jos totuus olisi noin ruma, miksi niitä palveluita on niin paljon ja miksi niillä on niin paljon asiakkaita?

Yleisin selitys on se, että palvelut houkuttelevat sijoittajia suurilla koroilla, mutta luottotappiot tulevat niin korkeiksi, että sijoittaja jää lopulta tappiolle ja luopuu vertaislainoista. Kirjoitin jo aiemmin vertaislainoista ja kerroin tuottoni olevan noin 20%. Tuosta on vasta kolme kuukautta, mutta siinäkin ajassa ymmärrykseni tästä markkinasta on jälleen kasvanut. Teen tämän blogipostisarjan päätteeksi vielä päivityksen yli 100 000 euron vertaislainasalkustani. Mikäli haluat, että vastaan johonkin tiettyyn kysymkseen siinä, laitahan kyssäriä kommenttikenttään.

Jos jaksat seurata:

• opit mitä riskejä vertaislainoissa on
• pääset funtsimaan kanssani vertaislainaamisen eettisiä puolia
• opit paljonko vertaislainat tuottavat ja miten tuotto-odotusta voi mallintaa sekä
• kuulet, mitä kokemuksia minulla on yli 100 000 euron vertaislainasalkustani

Tämän jälkeenkään ei tiedetä vielä absoluuttisia totuuksia, mutta ollaan jo lähempänä niitä.


Pysy siis kanavalla ja muista seurata Twitterissä ja Facebookissa, jos haluat pysyä tämänkin suhteen kärryillä.

Riskit vertaislainoissa

Vertaislainojen riskit ovat:

• Maksaminen etuajassa
• Vastapuoliriski
• Likviditeettiriski
• Lainan uudelleenneuvottelu perinnässä
• Luottotappioriski
• Lama

Maksaminen etuajassa

Kun lainanottaja maksaa lainansa etuajassa pääomasi palaa takaisin kassaan. Korkoa ehtii kertyä vain siltä ajalta, kun laina on ollut lainanottajalla. Tilanne on sama, kuin vuokranantajalla, jonka vuokralainen lähtee. Vuokranantaja joutuu etsimään uuden vuokralaisen ja tuolta ajalta pääoma ei tuota mitään. Vertaislainassa voi esimerkiksi viikko vierähtää siinä, kun yrität etsiä pääomallesi uuden kodin - tai pidempäänkin, mikäli sopivia lainanottajia ei heti löydy.

Vastapuoliriski

Ajatellaan, että olet käyttänyt jotakin vertaislainapalvelua ja olet lainannut automaattisella laina-allokaattorilla tuhannelle eri yksityishenkilölle jokaiselle 25 euroa. Tämä on tapahtunut automaattisesti, eikä ole vaatinut sinulta kuin odottelua. Sitten vertaislainapalvelu ajautuu rahallisten vaikeuksien kautta konkurssiin. Mitä tapahtuu lainoillesi?

Lainasopimukset on sinun ja lainanottajan välisiä ja siten täysin lainvoimaisia. Nämä 1000 ihmistä ovat edelleen sinulle velkaa ja voit velkoa heitä aivan normaalisti. Ainoa vaan, että se on aivan pirun työlästä. Velat nimittäin vanhenevat 3 vuodessa, ellei vanhenemista katkaista. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että joudut nyt itse selvittämään mitkä lainat ovat myöhässä ja huolehtimaan niiden karhuamisesta kerran kolmessa vuodessa.

Tuskin tätä tilannetta syntyy, sillä todennäköisemäpää konkurssitilanteessa on, että lainat myydään perintäyhtiölle tappiolla, tai koko lainojenvälitysbisnes myydään toiselle vertaislainapalvelulle. Mielummin niin, kuin joutua itse tuota rulianssia hoitamaan. Mikäli asia jännittää, voi toki sijoittaa isompia summia ja hajauttaa vähemmän. Näin ollen, jos noin dorka tilanne yllättää, onkin rahat kiinni 50x 500 euron lainoissa. Ei sekään hauskaa, mutta helpompaa.

Likviditeettiriski

Likviditeettiriski tarkoittaa sitä, että et helposti saa sijoitustasi takaisin rahaksi, vaikka haluaisit. Vertaislainat ovat valtavan epälikvidejä: olet tehnyt sopimuksen esimerkiksi kolmen vuoden lainalle ja sitä ei voi pyytää nopeammin pois.  Osalla vertaislainapalveluista on toki jälkimarkkinapaikka, jossa voit myydä lainasi toiselle sijoittajalle. Nämä kaupat tapahtuvat ymmärtääkseni useimmin alennuksella eivätkä volyymit ole riittävät esimerkiksi oman salkkuni realisoimiseksi mihinkään järkevään hintaan tai aikatauluun.

Mikäli likviditeetti on tärkeää, kannattaa etsiä muita sijoitusinstrumenttejä. Likviditeettiin vaikuttaa myös merkittävästi seuraava kohta, perintä.

Perintä

Merkittävä osa vertaislainoista jää rästiin. Palvelusta hieman riippuen 20%-30% päätyy perintään. Jotkut vertaislainapalvelut siirtävät myöhässä olevan lainan perintäyhtiön hoidettavaksi ja toiset myyvät lainan perintäyhtiölle (kts. kohta luottotappio).

Perinnästä aiheutuu sijoittajalle kaksi merkittävää asiaa:

• Lainanottaja neuvottelee maksuaikataulun uusiksi, yleensä pidemmäksi.
• Laina kerää sovittua korkoa 180 päivää, jonka jälkeen lainalle tulee enää Suomen Pankin ilmoittama viivästyskorko (tällä hetkellä 7%)

3 vuoden laina, jolle sovittiin vaikkapa 20% korko muuttuukin yhtäkkiä esimerkiksi 5v lainaksi 7% korolla. Toki jos joka eurolle saisi 7% korkoa, olisi asiat melko hyvin, mutta kun pitäisi kattaa vielä luottotappiotkin.

Perinnän aiheuttamia riskejä voi muuttaa ennustettavammiksi valitsemalla lainapalveluntarjoajaksi sellainen, joka ostaa erääntyneet lainat takaisin. Seuraavassa blogipostissa käyn läpi sen, miten nämä vaikuttavat tuottoihin.

Ulosotto

Perintään joutuneista lainoista noin 30% joutuu ulosottoon, eli noin 6%-9% koko sijoitusten määrästä. Näiden lainojen kohdalla lainanottaja ei ole pystynyt hoitamaan perinnässä olevia lainojaan, vaan niille on jouduttu hakemaan oikeudesta ulosottopäätös.

Oikeuden ulosottopäätöksestä seuraa lainanottajalle maksuhäiriömerkintä ja ulosottoviranomainen voi ulosottaa velkaa omaisuudesta sekä esimerkiksi palkasta. Suomessa ulosoton täytäntöönpanokelpoisuus on 20 vuotta, kun velkoja on yksityishenkilö, joten ulosottosuhde voi kestää pitkäänkin. Ulosottoon joutuneiden lainojen tilastosta itselläni ei ole muita kuin arvauksia. Epäilen, että suurin osa onnistuu kuitenkin hoitamaan lainansa jossain vaiheessa 20 vuoden aikana pois.

Mikäli vertaislainapaikkasi ei myy erääntyneitä laskuja vaan hoitaa perintää puolestasi tai perintäyhtiön kautta, kannattaa ulosottoriskiä hallita valitsemalla lainanottajiksi henkilöitä, joilla on todennäköisemmin omaisuutta ja/tai vakaat tulot.

Luottotappio

Osa tuosta ulosotetusta ei tule koskaan maksuun. Yksityishenkilöiden välisten velkojen arvonaleneminen (eli luottotappio) ei nykylainsäädännöllä ole verovähennyskelpoista (kts. kohta 3.8.1.1). Tähän on haettu muutosta ja ennakkopäätös oli sijoittajalle suotuisa: luottotappio olisi verovähennyskelpoista. Ennakkopäätös ei ole lainvoimainen.

Osa vertaislainapalveluista myy myöhässä olevan lainan perintäyhtiölle alennuksella. Tällä hetkellä tämä tarkoittaa yksityissijoittajalle välitöntä verovähennyskelvotonta luottotappiota, mutta pääoma palautuu kiertoon melko nopeasti. Näin sijoittaja välttyy pitkiltä lainasuhteilta, mutta toisaalta kärsii ikävästi tappioita.

Lama

Kuten viimeksikin kirjoitin, lama voi pyyhkiä lainanottajien velanmaksukykyä niin rankasti, että tuntuu pahalta. Tämän riskin ennustaminen on aika hankalaa, mutta tiettyihin indikaattoreihin voi koettaa nojata.

Esimerkiksi positiivista on, että kotitalouksien käytettävissä olevat tulot ovat hyvällä tasolla ja tulot ovat kasvussa lähes kaikilla sosioekonomisilla luokilla. Myös oikaistu reaalitulo on hyvässä kasvussa.

Suomen ulosottovelalliset kuitenkin ovat lievässä kasvussa, ja kotitalouksien velkaantumisaste kasvaa aika merkittävästi. Samalla työttömyysaste on pienessä kasvussa. Säästämisaste on painunut pakkaselle. Korkojen kääntyessä taas nousuun, tulee varmasti maksuvaikeuksia monelle ja osalla voi talo joutua ulosottoon.

Enemmän kuitenkin ehkä hyvää kuin huonoa. Tämä näkyy myös siitä, että prosentuaalisesti yhä harvempi talous on kokenut vaikeuksia saada tulojaan riittämään.





Tuleeko muita riskejä mieleen, kommentoi alle, niin laitan listalle.

Miten suojaudun karhumarkkinalta arvo-osakkeisiin sijoittamalla

Karhumarkkina tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin.

Blogosfäärissä käydään melko kiivasta keskustelua siitä, mitä pitäisi tai ei pitäisi tehdä nykyisessä tilanteessa. Äänekkäimmät idealistit ovat sitä mieltä, että asian suhteen ei kannata tehdä yhtään mitään. Porskuttaa vain suhdanteiden yli arvostustasoihin katsomatta.

Tämä voi olla varsin toimivakin ratkaisu monelle indeksisijoittajalle. Jos meinaa pysyä omassa sijoitusstrategiassaan, voi olla vaikea saada höntyilylle riittävää korvausta, vaikka vaihtaisi kalliin markkinan halvempaan. Toisaalta, juuri indeksisijoittajat laittavat varansa kalliisiin osakkeisiin, joiden arvolla on mahdollisesti muita isompi laskupotentiaali.

Itse uskon vahvasti että jotakin voi tehdä, riippuen kuitenkin siitä millainen salkku on tänään. Osakkeita parempia sijoituskohteita on todella vaikea löytää, vaikka karhumarkkinat jännittäisivätkin. Mutta entäpä jos salkkuun hankkisikin arvo-osakkeita? Arvosijoittamisen sukulainen on myös laatusijoittaminen, jota myös suositellaan nykyhetkessä.
"Toisin kuin arvosijoittamisessa, laatusijoittamisessa ei olla kovinkaan kiinnostuneita osakkeiden hetkellisestä aliarvostuksesta."
Tämä on kovin sopivaa ottaen huomioon, ettei tällä hetkellä aliarvostettuja osakkeita juuri mistään löydäkään.

Benjamin Grahamia pidetään arvosijoittamisen isänä. Hänen kirjassaan "The Intelligent Investor" Graham selittää miksi matalalle arvostettujen osakkeiden arvonlaskupotentiaali on luonnollisesti muita rajoitetumpi. Tämä on erityisen hyvä karhumarkkinoille varauduttaessa. Toisaalta esimerkiksi kasvuosakkeille, joiden arvostuksiin on hinnoiteltu valtavat odotukset tulevaisuudelle, ovat karhumarkkinat katkeraa myrkkyä.

Arvo-osakkeiden roolista taloussyklin eri vaiheissa löytää paljon artikkeleita, puolesta ja vastaan. Väitetään, että kun härkämarkkina lähestyy loppuaan, arvo-osakkeet tuottavat kasvu-osakkeita vähemmän. Tämä on ihan ok, koska toisaalta, kun karhumarkkina alkaa (jonka ennustaminen on vaikeaa), arvo-osakkeet säilyttävät arvonsa huomattavasti paremmin. Tarkka ajoittaminen vaihdetaan siis strategiaan, joka toimii paremmin tuon suhdannevaihdoksen yli. Menetetään viimeiset tiristykset, mutta salkussa on parempi suoja laskuja vastaan.

Arvosijoittaminen on fundamentteihin uskomista. Kun laskumarkkina yllättää, sekä spekuloijan, että arvosijoittajan salkun arvo laskee. Yleensä kuitenkin niin, että arvosijoittajalla lasku on maltillisempaa ja arvosijoittaja voi suhtautua laskuun luottavaisemmin - onhan sijoitukset tehty oikean arvon mukaan.

Indeksisijoittaja on kaukana arvosijoittajasta. Kärjistettynä, kun ostat esimerkiksi NASDAQ:ia, ostat 12% Applea, 9% Googlea, 8% Microsoftia, 7% Amazonia ja 5% Facebookia. Mikään näistä ei varsinaisen halpa osake ole ja pelkästään nämä ovat jo yli 40% sijoituksestasi. Indeksisijoittaminen luonnollisesti suosii isoja, kalliita yrityksiä - juuri sen kaltaisia, jotka kärsivät laskusuhdanteissa.

Miten arvo-osakkeita sitten valitaan? Tämä onkin se vaikea kysymys. Blogista "Arvosijoittajan tie" löytyy hyvä kiteytys arvosijoittamisen vaikeudesta. Arvo-osakkeiden valintaan menee helposti paljon aikaa. Monet käyttävät osake-screenereitä, joiden avulla voi eri kriteereillä etsiä omaan strategiaan sopivia osakkeita. FINVIZ hyvänä esimerkkinä Dow Jonesiin ja S&P 500:een.

Luin ensimmäistä kertaa kvantitatiivisesta sijoittamisesta taloudellinenriippumattomuus.com -blogista. Koska kvantitatiivinen arvosijoittaminen kiinnosti, mutta en tiennyt mistä lähteä liikkeelle, sai tuo blogiposti minut MFIE Capitalin asiakkaaksi. MFIE:n ValueSignals on paras kvantitatiivisen arvosijoittamisen työkalu, johon olen törmännyt. He tarjoavat pääasiassa kolme asiaa: laajan ja kattavan osakescreenerin, osakkeiden vertailutyökalun (scorecard) sekä kuukausittaisen uutiskirjeen sisältäen osto- ja myyntisuositukset. Näitä ohjeita noudattavan esimerkkisalkun tuotto on ollut häkellyttävän hyvä (kts. kuva alla).

Mikäli lisää mielenkiintoista luettavaa kaipaa, suosittelen lukemaan heidän whitepaperinsa euro-alueelle sijoittamisesta kvantitatiivisilla arvosijoitusstrategioilla. Tätä samaa tiedettä he soveltavat sitten itse uutiskirjeen suosituksissa.

Lähdin heidän täysmääräiseksi tilaajaksi joku vuosi taaksepäin, jotta sain heidän osake-screenerin käyttööni. Samalla sain kuukausittain esimerkkisalkun ostot ja myynnit. Halusin olla oman onneni seppä ja luotin omiin valintoihini, joten harvoin ostin mitään, mitä uutiskirje suositteli ja menin oman pääni mukaan. Lopputulos: valtavalla vaivalla juuri ja juuri päihitin omilla valinnoillani markkinat, kun heidän uutiskirjesuosituksensa onnistuivat merkittävästi paremmin.

Tämä oikeastaan oli suurin syy, minkä vuoksi siirryin taannoin arvosijoittamisesta indeksisijoittamiseen: käytin paljon aikaa screenattujen osakkeiden analysointiin, mutta onnistuin kovin keskinkertaisesti. Ajattelin, että typerää ajanhukkaa. Jälkiviisaana olisi pitänyt jo silloin päätellä että tuo heidän strategiansahan toimii ja apinoida sitä, mutta ajattelin että silloisen kokemuksen perusteella oli liian aikaista sanoa. Lisäksi koin aikaisemmin sijoitustoimintaa tukevien palveluiden maksamisen jollain tapaa vastenmielisenä.

Nyt olen päättänyt siirtyä takaisin heidän asiakkaakseen, mikä näkyykin kulukatsauksessani tulojenhankintamenona. Tilaan toistaiseksi pelkkää uutiskirjettä ja luotan heidän ammattitaitoonsa. Toki koetan ymmärtää ja analysoida itsekin heidän suosituksiaan, mutta ajan saatossa luottamus heidän osaamiseen on kasvanut sen verran korkealle, että uskallan laittaa omat varani heidän suosituksiin, vaikken aina täysin ymmärräkään. En tahdo jatkaa puhtaana indeksisijoittajana, koska käytännössä niin valtava määrä varallisuutta on pienessä määrässä kalliita yrityksiä. Sen sijaan arvosijoittaminen tarkoin valittuihin, usein pieniin ja tuntemattomiin osakkeisiin toimii uskoakseni lähivuosina paremmin. Ajan muutoksen läpi pikkuhiljaa ja asteittain.

Samalla toivon että tällä kertaa opin jotakin vielä enemmän ja kenties joku vuosi uskallan itse lähteä toteuttamaan omaa kvantitatiivista arvosijoitusstrategiaani, nojaamatta muiden suosituksiin. Onnea matkaan?

Tavoite ja toteuma toukokuussa 2017

Tällä hetkellä mennään 307 226 eurossa

Riippuu toki hirveän paljon tulevasta taloussyklistä, mutta on melko epätodennäköistä, että ennen 40-vuotissynttäreitäni olisi miljoonaa nettovarallisuutta. Tällä hetkellä uskon kuitenkin saavuttavani tuon rajan ennen 42-vuotissynttäreitäni. Niihin on vielä 8½ vuotta aikaa. Toki se edellyttäisi, että jaksan motivoitua työnteosta koko tuona aikana. Iso edellytys, vaikka tällä hetkellä onkin aika hauskaa.

Lueskelin tuossa erästä parhaimmista, eli Mad Fientistiä. Hän mainitsee, että turvallinen varojen kulutusaste on 4%. Jos otan nykyisen kulutukseni, noin 1800 € kuukaudessa, vastaa se vaadittavana sijoitusvarallisuutena 770 000 € (huom, muista pääomavero). Asunto mukaanlukien tuo on todennäköisesti lähellä 870 000 €. Tuntuu aivan uskomattomalta. En ehdi edes tuohon ennen 40-vuotissyntymäpäiviäni. Noinko paljon sitä tarvitsee nykyisen elämänlaadun ylläpitoon?

Tarkistin asian vielä omalta taloudellinen riippumattomuus -laskurilta ja kyllä (vihreä käyrä), samaa suuruusluokkaa sekin puhuu.

Mad Fientistin artikkeli kertoo, että 4% on ollut historiassa äärimmäisen turvallinen omaisuuden kulutusaste. Tämä strategia kestää myös sen, jos jää eläkkeelle lähellä huippuja. Jopa 2008 vuonna eläköityneet selvisivät tällä strategialla hienosti. Paremmin tietysti käy, jos hyppää oravanpyörästä joskus muulloin, mieluiten halvoilla osakemarkkinoilla.

On melko vaikea sanoa, milloin oikeasti uskaltaisi jäädä pois töistä, mutta todennäköisesti se tapahtuu vasta ensi kasvusyklin aikana. Suunnitelma on siis seuraava: tulevan laskukauden aikana tankataan rohkeasti korkealla riskillä ja kun nykyistä seuraava kasvusykli alkaa, ollaan lähtökuopissa ikuiselle sapattivapaalle kirmaamiseen - tai oikeasti varmaankin oman yrityksen perustamiseen.

Kuinka ollakaan, kun olin jo artikkelia hetken raapustellut, sattui silmiini Rahaneuvoksen hyvin samansuuntainen artikkeli. Great minds think alike? Omat ajatukseni poikkeavat ainoastaan sillä, etten ole vielä ainakaan itselleni kristallisoinut, miten ajattelin laskulta mahdollisesti suojautua. Siitä ehkä vielä pohdintaa jossakin toisessa artikkelissa.

Samalla, mikäli vaan keksin, pitää pohtia kulujen karsintaa - onko 1800€/kk liikaa - ja mahdollisia sivutuloja. Hmm... Onko sinulla tai jollakin tutullasi merkittäviä sivutuloja? Kerrotko muillekin?

Vertailu: paras osakevälittäjä ei ole Nordnet. Vai onko sittenkin?

Olet siis saanut säästettyä sukanvarteen vähän ja pohdit, minkä palvelun päälle kannattaa oma sijoitustulevaisuus rakentaa. Pysyäkö kivijalkapankin asiakkaana, ottaa se kaikkien käyttämä Nordnet, vai onko parempia vaihtoehtoja?

Oletko pohtinut sijoittamisen kustannuksia? En minäkään ollut, kunnes jenkkipörssiin listatun kulta-ETF:n ostaminen maksoi Nordealla muistaakseni 40 euroa, ja myyminen toiset mokoman. Sijoitin typeryyksissäni tuohon 1000 euroa, joka oli tuolloin iso siivu nettovarallisuudestani. Pelkät kaupankäyntikulut huomioiden aloitinkin siis heti 8% tappiolla.

Kaupankäyntikulut ovatkin yksi suurimmista syistä vertailla hieman osakevälittäjäpalveluita. Toki kulut eivät ole ainoa valintakriteeri. Toiminnallisuuksista kannattaa myös maksaa, sekä siitä, että palvelu sopii omiin tarpeisiin. Tässä muun muassa helppokäyttöisyys on suuressa roolissa. Halvin ei välttämättä aina ole se paras, jos sitä ei osaa käyttää. Pääsy tarvittaville markkinoille saattaa joskus muodostua karsivaksi tekijäksi.

Jos konkretian vuoksi vertaillaan hieman kahta tyypillisintä: oman pankin arvo-osuustili sekä Nordnet ja lisätään kolmanneksi hieman tuntemattomampi: Interactive Brokers'in haarakonttori Lynx. Itselläni on näistä jokaisesta omakohtaista kokemusta jo monen vuoden takaa. On olemassa toki monta muutakin, mutta kenties vertailu antaa eväitä näiden muidenkin palveluiden tarkasteluun.

Oletetaan, että sijoitusvarallisuutta on sen verran jo nyt tai tulee olemaan tulevaisuudessa , että pikkukauppaan ei osakevälittäjää haeta - vaikkapa 50 000 euroa. Esimerkkihenkilömme on niin onnellisessa asemassa, että noin joka kuukausi voi tehdä yli 800 eurolla oston jakautuen tasaisesti kolmeen markkina-alueeseen: Suomeen, Keski- Eurooppaan sekä Yhdysvaltoihin. 12 ostotoimeksiannon lisäksi tehdään 3 myyntitoimeksiantoa.

Lopputulokset paremmuusjärjestyksessä ja lopussa lyhyt yhteenveto.

1. Sija: Nordnet

(EDIT: Huom. Nordnet sijoittui vertailussa ensin niukasti toiseksi, mutta vaihdoin järjestystä.)

Ykköseksi sijoittuneella Nordnetillä on valtavan toimiva tuote. Käytettävyys on Nordnetin vahvin etu. Sisäänkirjautuminen on helppoa ja rahojen siirto arvo-osuustilille myös. Kännykkäapplikaatio on aiheuttanut jonkin verran harmaita bugeineen, ja toistuva sisäänkirjaus rassaa, mutta sillä pystyy hommat tekemään reissun päälläkin. Google Play-kaupassa applikaatiolla on tuhnuiset 2,6 tähteä. Nordnet ilmoittaa verottajalle automaattisesti kaiken tarvittavan, joten itse ei tarvitse kuin tarkistaa, että tiedot on lähetetty oikein.Vaikka osakkeiden ostot ja myynnit tapahtuvat näennäisesti reaaliaikaisesti, sitä se ei täysin kuitenkaan ole. Esimerkiksi, jos myyt osakkeita ja siirrät myynnistä saadut rahat heti tilillesi, veloittaa Nordnet "lainasta", sillä oikeasti rahat saapuvat myynnistä Nordnetiin noin 3 pankkipäivän viiveellä. Tämä on hieman ylimääräistä kompleksisuutta, jonka olisin Nordnetin toivonut jo piilottaneen käyttäjältä. Sinänsä rahat on kuitenkin käytettävissä reaaliajassa. Nordnet tarjoaa hyvin toiminnallisuuksia, kuten esimerkiksi Stop Loss -toimeksiannot. Sitä kannattaa opetella käyttämään.

Nordnetillä voi käydä kauppaa Euroopassa ja koko Pohjois-Amerikassa. Tämän vähempää ei oikein voisi hyväksyä, mutta toisaalta se myös riittää lähes jokaiselle piensijoittajalle.

Palvelu on Nordnetillä itselläni ollut kohtalaista. mutta niin monelta olen kuullut ja lukenut kehnosta kohtelusta, hitaasta reagoinnista ja vääränlaisesta palveluasenteesta, että en kehtaa olla rokottamatta yhtä palluraa.

Nordnetin hinnoittelu on jokseenkin selkeää. Hinnoittelustaan Nordnet sai aikoinaan halvan maineen, mutta se ei nykyään enää pidä paikkaansa. Esimerkissämme kaupankäyntikulut nousevat vuositasolla 185 euroon, joka on enemmän, kuin Nordealla. Toki, näin sen kuuluisi ollakin, sillä saathan Nordnetillä valtavan paljon enemmän vastinetta rahoillesi. Hintatasojen käyttö on kuitenkin harmittavaa koukuttamista, jolla pyritään vaan kannustamaan aktiivisempaan sijoittamiseen. Parhaimmillaan Nordnet on passiivisessa kuukausisäästämisessä. Silloin hinnat tulevat todella alas ja samalla toteuttaa ehkä maailman parasta sijoitusstrategiaa. Itselleni tämä ei kuitenkaan sovi.

Kommenteista kannattaa lukea lisää mm. Superrahastoista, Kuukausisäästämisestä, Sharevillestä jne.

2. Sija: Lynx

Oma suosikkini, Interactive Brokers'in Lynx, vetää vertailussa toiseksi pisimmän korren. Olen ollut jo vuosia Lynxin asiakas ja siinä äärimmäisen tyytyväinen. Teen käytännössä kaikki toimeksiantoni Lynxillä. Pisteitä Lynx menettää tietyistä käytettävyysasioista sekä Suomen markkinan puuttumisesta.

Käytettävyyden suurimmat kompastuskivet ovat olleet Trader Workstation -ohjelma, sekä Lynxin Webtrader -selainohjelma. Ohjelmistot ovat jopa läkähdyttävän monipuolisia. Onneksi Lynx on tuonut oman kevyen kaupankäyntiohjelmistonsa piensijoittajien makuun: Lynx Basicin. Tämä nostaa Lynxin käytettävyydessään lähes Nordnetin tasolle. Sekä androidille, että iPhonelle löytyy toimivat, Nordnetia miellyttävämmät applikaatiot. Sisään ei tarvitse kirjautua "read-only" tilassa erikseen, vaan ainoastaan kun haluaa tehdä kauppaa.

Työtä Lynx aiheuttaa hieman muita enemmän. Lynx ei ilmoita verottajalle suoraan heidän kaipaamiaan tietoja, mutta valmistelevat automaattisesti kaikille ilmoituksen, jonka perusteella verotushommat hoituvat. Tässä on hieman ylimääräistä puuhaa, mutta ei mahdottoman paljon. Myyntivoittojen ja -tappioiden sekä osinkojen ilmoittaminen verottajalle on puuha, jota todella mielelläni välttelisin. Myös muun muassa rahojen siirto palveluun on hieman monipolvisempaa. Sisäänkirjautumiseen käytetään muovikoodiläpyskää, joka parantaa turvallisuutta, mutta ei ole aina mukana kun kauppaa haluaisi tehdä. Tilin hallinta tapahtuu Interactive Brokersin weppisivun kautta (ei kaupankäyntiohjelmasta), jonka totutteluun menee hetki.

Interactive Brokersin haarakonttorina Lynx kattaa verrokkejaan useamman markkinapaikan: Euroopan ja Pohjois-Amerikan lisäksi löytyvät suurimmat Aasian pörssit, Australia sekä Meksiko. Pohjoismaista kuitenkin vain Ruotsissa voi käydä kauppaa osakkeilla. Tämä voi osalle olla ehdoton deal-breaker, itse en sitä ole huomannut.

Lynxin palvelu oli alusta asti erinomaista. Kun avasin tilin, jouduin tekemään sen Hollantiin, koska Suomessa ei vielä haarakonttoria ollut. Maileihin vastattiin nopeasti ja homma sujui englanniksi, vaikka palvelua ei sillä kielellä virallisesti tarjottukaan.

Lynxin hinnasto on kirkkaasti halvin. Kaupankäyntikustannuksia tulee noin 106€, eli reilu puolet Nordnetistä. Suomeen sijoittamisen tilalla on muita euro-osakkeita. Mukana on myös neljä valuutanvaihtoa, jotka maksavat á 4€. Lynx ei myöskään tarjoa hintatasoja, minkä vuoksi Lynx soveltuu hyvin myös holdarille.

3. viimeinen sija: Nordea

Viimeiseksi sijoittuu Nordea - suurimmalta osin puutteellisten toiminnallisuuksien vuoksi.

Kaupankäyntiin kannattaa käyttää Nordean Investor-palvelua, eikä nettipankkia (video). Nordean Investor on jo oikeasti ihan riittävä sijoitusharrastuksen aloittamiseen. Toiminnallisuuksia on muihin vaihtoehtoihin nähden todella rajallisesti. Esimerkiksi Stop Loss toimeksiantoa ei voi tehdä. Sisäänkirjautumisessa on kiva, että se on suojattu vahvalla autentikoinnilla (esim. tunnuslukusovellus). Toisaalta, se tarkoittaa, ettei sisään kirjaudu ihan yhtä herkästi. Kaupankäynti ei ymmärtääkseni ole reaaliaikaista (korjatkaa, jos olen väärässä), joten toimeksiantojen läpi menemistä joutuu hieman kyttäilemään ja huolehtimaan, että läpimenneen ostotoimeksiannon jälkeen katetta löytyy tililtä. Tämä tarkoittaa myös, että rahat eivät liiku kovin likvidisti, esim uuteen ostokohteeseen vanhaa myymällä.

Kauppaa voi tehdä helposti Euroopassa sekä Yhdysvalloissa, mutta sen eksoottisemmat markkinat tulevat hinnaston mukaan todella kalliiksi.

Palvelu on varmasti räikeää. Omakohtaiset kokemukset henkilökohtaisesta palvelusta ovat olleet varsin negatiivisia. Arvo-osuustiliä joutui pyytämään monta kertaa, kunnes se saatiin suljettua. Erikoistilanteiden hoitaminen ei yleensä onnistu kovin helposti. Veroilmoitus hoituu automaattisesti.

Kaupankäyntikuluja tulee yhdeensä 128 euroa. Tämän päälle tulee vielä valuuttakurssikustannukset 45 euroa. Kannattaa tarkistaa oman pankin pelkät säilytyskustannukset. Esimerkiksi Osuuspankilla näihin uppoaa 31 €, vaikka arvo-osuustili olisi tyhjä tai kauppaa käytäisi lainkaan. Nordea perii säilytyskustannuksia vain, mikäli kaupankäyntipalkkioita ei edelliseltä neljännekseltä ole kertynyt.

Kuten huomataan, kulujen selvittäminen on vaikeaa. Jos näitä haluaa itse tavailla, Nordean hinnasto löytyy täältä ja Osuuspankin täältä. Kustannukset Nordeassa nousevat 173 euroon asti.

Nordean Investor on yllättävän hyvä vaihtoehto jos pankkitili on valmiiksi Nordeassa.

Yhteenveto

Käytettävyys
Toiminnallisuudet
Markkinat
Palvelu
Vuosikulut	173 €	185 €	106 €
		Helppo Nordnet	Vai halpa Lynx

Vai ehkä kuitenkin molemmat?

(BTW, Lynxillä on tämän kuun kampanja, että, mikäli avaat tilin Lynxiin ennen 1.6.2017, saat 1000 € kaupankäyntikuluihin heinäkuun loppuun asti.)

Oma valintani on ollut Lynx. Hinta, laajimmat markkinat (En juurikaan omista Suomi-osakkeita) sekä ihmisläheinen palvelu ovat olleet suurimmat syyni valita Lynx. Toiminnallisuuksia on piensijoittajalle enemmän, kuin tarpeeksi, mutta Lynx Basic piilottaa niitä hyvin. Lynx menettää itseltäni pisteitään hieman käytettävyydessä, mutta moni muu varmasti kokee Suomen osakemarkkinoiden puuttumisen esteenä. 

Nordnet hyvänä kakkosena. Toiminnallisuudet ja markkinat täysin riittävät piensijoittajalle. Palvelu lähes yhtä hyvää, kuin Lynxillä. Hinta ei omalla kohdalla ollut oikeutettu. En luopuisi Nordnetistä ennen kuin Lynx mahdollistaa Suomen ja pohjoismaiden markkinoille sijoittamisen.

Molemmat aika hyvin täydentävä toisiaan. Suorissa ulkomaisissa osakesijoituksissa Lynx pesee Nordnetin. Passiivisessa ETF-kuukausisäästämisessä käy toisin.

Mikä sinun osakevälittäjäsi on ja oletko tyytyväinen?