Miten rikastutaan? Kaksi kriittistä lukua



Miten vaurastua? Miten saavuttaa taloudellinen riippumattomuus? Yksi varmimmista, joskin aikaa vievä, tapa saavuttaa taloudellinen riippumattomuus on säästämällä ja sijoittamalla. Kuinka kauan siinä menee? Mikäli oletetaan kulutuksen pysyvän samana (mikä on kyllä epärealistinen oletus), tavoitteen saavuttamiseen vaikuttaa seuraavat kaksi lukua:

  1. Säästöprosentti
  2. Sijoitusten tuotto

Oletetaan esimerkiksi 2000 € nettokuukausitulot (huom, keston kannalta nettotulot ovat yhdentekeviä). 20% säästöasteella säästöön jää kuukaudessa 400 €.
Oletetaan 2% inflaatio. Jos saat 10% tuoton sijoituksillesi ja maksat joka vuosi voitoista 30% verot, jäljelle jää enää oikeasti 5% reaalituotto.
Kolmenkymmenenkolmen vuoden jälkeen säästössä on 384 000 € nykypäivän rahassa. Kun tästä nostaaa 5% vuosittain, taskuun jää 1600 €, eli saman verran, kuin kulutus oli alunperin.

Mutta entä jos ajatellaan niin päin, että haluat taloudellisesti riippumattomaksi 15 vuoden sisään, ja pystyt ehkä säästämään 30% nettotuloistasi, kuinka korkeaa tuottoa tarvitset?

Alla oleva diagrammi havainnollistaa näiden kahden muuttujan suhteen. Tummanpunainen alue on kaikki yli 60 vuotta kestävät yhdistelmät. Kirkkaanvihrein alue kuvaa 35-30 vuoden kestoa ja jokainen rajattu alue on viiden vuoden mittainen. Tarvittava tuotto edellä mainittuun tilanteeseen on noin 15%. Voit osoittaa diagrammia hiirellä lisätietojen saamiseksi. X on siis tuottoprosentti (ennen veroja, olettaen että joka vuosi maksat tuotosta verot) ja Y on säästöprosenttisi. Z kertoo keston vuosina tavoitteen saamiseksi.


Tätä asiaa voi monimutkaistaa esimerkiksi ottamalla nykyisen sijoitusomaisuuden huomioon, salkkunsa kiertonopeuden sekä varallisuutensa polttamisen nollaan jollakin elinodotuksella. Tämä tekisi tarkastelusta kovin yksilöllisen tai vaatisi jonkinlaista interaktiota. Ehkä jätän asian hautumaan tulevaa postia varten.

Usein sanotaan osakkeiden tuottavan keskimäärin noin 7% ennen veroja. Näillä tuotto-odotuksilla taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen vie oman aikansa: 10% säästöasteella 83 vuotta. 50% tuottoasteella kuitenkin enää 25 vuotta.

Harva pystyy säästämään tuloistaan puolia. Ne, jotka tähän pystyvät, ovat todennäköisesti sekä hyvätuloisia, että harkitsevia rahankäyttönsä suhteen. Toisaalta, kannattaa ehdottomasti tutustua blogiin "Mihin se raha menee", jossa pienituloinen onnistuu säästämään varsin merkittäviä osuuksia.

Oma säästöasteeni on noin 44%. Jos aloittaisin nollasta ja uskoisin pääseväni tuohon 7 prosentin tuottoon ennen veroja, olisi matkaa noin 29 vuotta. Tämä ei kuitenkaan itselleni riitä. Tänä vuonna tavoitteena on päästä yli 12% tuottoon verojen jälkeen.

Tämäkään ei riitä. Kun lueskelen muita blogeja, kuten esimerkiksi eräs helmistä Arvosijoittajan Tie, huomaan, että omassa sijoitusosaamisessani on vielä varsin runsaasti petrattavaa. Unelmoin pääseväni vielä 20% vuosituoton yläpuolelle aktiivisemmalla sijoitusotteella. Tämä vaatii muutaman asian sisäistämistä:
  • Kärsivällisyyttä hyvien sijoituskohteiden löytämisessä. Aina ei onnista, joten kohteita ei voi pusertaa.
  • Arvostustason määrittäminen. Analyysiosaamiseni on keskinkertaista. Tähän tulisi laittaa enemmän aikaa, niin siinä tulisi paremmaksi. Ehkä minun pitäisi tehdä analyysi jostakin yrityksestä esimerkiksi viikottain?
  • Ostohetkien odottaminen. Tämä liittyy kärsivällisyyteen. Vaikka potentiaalisia kohteita löytyy, tulisi löytyä myös hermoja odottaa hyvää hetkeä ostamiseen.
  • Käteisen pitäminen varalla. Kun ostohetki koittaa, ei voi kaiken olla sidottu muihin sijoituksiin, erityisesti erittäin epälikvideihin vertaislainoihin
Tässä alkaakin olemaan tälle vuodelle aika hyvä oppimistavoite.
Blogipostit saattavat sisältää kumppanuuslinkkejä

2 kommenttia:

  1. Inflaatio unohtuu laskuistasi. Ellet sitten laske sitä veroksi. Reaalituotot ovat olleet tuon noin 7%:ia ennen veroja keskimäärin. Siitä vähennetty inflaatio 2-3%:ia muuttaa aikalailla lopputuloksen. Lisäksi keskimääräinen tuotto ei kerro mitään sen hetken tilanteesta, kun lopetat tienaamisen. 50%:ia voi lähteä mikä vuosi tahansa osakesijoittamisessa, joten puskuri on pakollinen lisä laskuihin. Sitä ei ehkä tarvita, mutta ei sitä voi olla huomioimattakaan.

    VastaaPoista
  2. Hei, kiitos blogini maininnasta! Tosiaan, pienituloinenkin voi onnistua säästämään prosentuaalisesti paljon. :)

    Oikeastaan meillä kahdella taitaa nyt olla hauskasti hyvinkin samanlaiset prosenttiluvut vuosina 2016 ja 2017!

    (Olemme laskeneet lukujamme hieman eri tavoin, ja jätän tässä nyt huomioimatta sijoitusten kasvun, joka minulla muuten oli viime vuodelta n. 500 € ja jää siis tänäkin vuonna melko vähäiseksi.)

    Vuosi 2016; vaikka nettotulosi (n. 76 + 14 = 90 k) ovat lähes 7-kertaiset omiini (n. 13,4 k) verrattuna, meidän molempien menot on 20 ja 30 prosentin välillä ja säästöprosentit ovat 70 ja 80 välillä! (minulla menot (n. 3,7 k) 27,5 % ja säästöt (n. 9,7 k) 72,5 % ja sinulla menot (22 k) 24,4 % ja säästöt (68 k) 75,6 %)

    Vuosi 2017: Arvioit säästöprosenttisi olevan 44. Minulla on tammikuun säästöprosenttina juuri 44. :D
    Vuositavoitteeni on säästää yli 50 %, mutta en siihen kyllä yllä, ellen saa töitä ja siten lisätuloja. Sinulla taas tuota laskemaasi palkkasäästöprosenttia nostaa vielä pääomatuloista tulevat säästöt; (17 + 21) / 60 = 63,3 %.

    VastaaPoista